Tavoitteina ympäristönsuojelun hyvän tason ja

toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun turvaaminen

Syksyllä 2014 alkanut hanke nimeltä ”Romuajoneuvojen kuljetus-, varastointi- ja esikäsittelytoiminnan ympäristönsuojelun kehittäminen” on valmistunut. Viiden ely-keskuksen yhteishanke tunnetaan paremmin epävirallisella nimellä Autopurkamoprojekti.

Hankkeen 66-sivuinen loppuraportti julkaistiin sähköisessä muodossa tammikuussa. Raportti esittelee kattavasti romuajoneuvoalan nykytilaa ja kehittämistarpeita taustatietoinen ja lainsäädäntöineen.

Kehittämisehdotuksia raportissa on lähes 20 sivun verran.

– Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli luoda suositukset yhtenäisiksi toimintamalleiksi ja menettelytavoiksi romuajoneuvojen varastointi- ja esikäsittelytoiminnalle. Niin turvattaisiin ympäristönsuojelun hyvä taso ja toiminnanharjoittajien tasapuolinen kohtelu, sekä tehostettaisiin viranomaisten työtä, sanoo neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä.

Ympäristöministeriö valmistelee keväällä 2016 hankkeen tulosten ja hankkeessa kerätyn aineiston pohjalta autopurkamoiden luvittamista ja valvontaa koskevan ohjeen.

– Kun purkamotoiminnan luvitus on siirtynyt kunnille, on entistä keskeisempää saada aikaan ohjeistus yhdenmukaisista pelisäännöistä.

Autopurkamoprojekti on myös saamassa jatkohankkeen. Siinä pyritään löytämään uusia keinoja ja toimintatapoja, joilla voitaisiin tehostaa romuajoneuvoista purettujen osien uudelleenkäyttöä.

– Ajatuksena on, että jatkohankkeeseen kootaan työryhmä, joka aloittaa työnsä syksyllä 2016. Työryhmään pyydettäisiin mukaan keskeisiä toimijoita kertomaan näkemyksiään, miten uudelleenkäyttöä voitaisiin edistää, kertoo Blauberg.

Lupatulkinnoissa eroja

Raportin johdanto-osan ensimmäiset virkkeet tiivistävät olennaisen:

Romuajoneuvoalalla on todettu ympäristönsuojelullisia haasteita liittyen niin itse toimintaan, kuin viranomaisten työhönkin.

Lupaviranomaisten toiminnassa ja määrittelemissä vaatimustasoissa on eroja eri viranomaisten välillä alueellisesti, mikä on johtanut siihen, että romuajoneuvojen vastaanotto- ja esikäsittelytoiminnan ympäristölupamääräykset voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia.

Lupamääräysten epäselvyys ja toisaalta yleisellä tasolla esitetyt määräykset ovat johtaneet valvonnan ongelmiin sekä siihen, että toiminnanharjoittajat ja valvojat tulkitsevat lupamääräyksiä hyvinkin eri tavoin.

Raportti taustoittaa laajalti vallitsevaa tilannetta tuomalla esiin romuajoneuvoalan ympäristönsuojelua koskevaa kansallista ja EU-lainsäädäntöä.

Kiintoisimmat osiot löytyvät raportin kolmannesta ja neljännestä luvusta. Niissä käsitellään romuajoneuvoalan ympäristönsuojelun nykytilaa ja kehittämistarpeita sekä kehittämisehdotuksia.

Nykytilaa ja kehittämistarpeita koskeva raportin luku perustuu haastatteluihin, asiantuntijaryhmän työhön, läpi käytyihin ympäristölupiin sekä valvonnan aineistoihin.

Kehittämisehdotukset puolestaan on suunnattu itse toimintaan ja viranomaistyöhön, etenkin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille.

Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Pirkamaan ely-keskusten yhteishankkeen rahoitti ympäristöministeriö ja toteutti Sito Oy.

Hankkeessa oli mukana asiantuntijaryhmä, johon kuului jäseninä tuottajayhteisön ja operaattorien edustajia, sekä Suomen Autopurkamoliiton ja sen jäsenyritysten edustajia.

Purkamoliittoa ryhmässä edustivat Kari Laine, Seppo Hiekkaranta ja Kari Heikkilä. Jäsenyrityksistä olivat mukana Juha Vähäoja (Fusti Oy), Katriina Tukiainen (Karjalan Purku-Pojat Oy), Kari Saastamoinen (Osamyynti AF) ja Veli-Matti Jalonen (Oili Jalonen Oy).

Jenni Haapaniemi, Tuomas Lukkari : Romuajoneuvojen kuljetus-, varastointi- ja esikäsittelytoiminnan ympäristönsuojelun kehittäminen -raportti luettavissa osoitteessa:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159819